Vuonna 2010 syyskuun neljäs päivä syntyi yhdeksän pentua, joista neljä oli valkoisia ja 5 ruskea-valkoisia. Pennut syntyivät sukulaisten tuttujen tyttärelle ja suurin osa pennuista vielä etsi kotia. Isäni oli melko varma, että otetaan tästä pentueesta meille pentu. Pikkuveljeni pääsi katsomaan pentuja serkkuni kanssa, kun pennut osasivat jo kävellä. Pikkuveljeni sai olla valitsemassa, että mikä niistä yhdeksästä pennusta tulee meille. Ainoa ehto oli, että pennun tulee olla sukupuoleltaan narttu. Serkkuni otti perheensä kanssa samasta pentueesta pennun, joka oli väriltään valkoinen ja sukupuoleltaan narttu. Meille valikoitui samasta pentueesta pentueen vanhin valkoinen, joka oli siis sukupuoleltaan narttu. Pennulle emme olleet vielä päättäneet nimeä eli se oli vielä tässä vaiheessa nimetön. Pentu oli luonteeltaan hieman arka ja koko sen ajan, kun veljeni oli serkkuni kanssa katsomassa pentuja niin se istui kasvattajan sylissä. Veljeni halusi valkoisen ja tää tais olla ainoa jäljelle jäänyt valkoinen narttu, joten se valikoitui meille.
Marraskuun alussa tuli eteemme pennun hakeminen. Lähdin serkkuni, tätini ja tätini miehen kanssa hakemaan näitä kahta pentua, joista toinen oli meidän. Oltiin jo päätetty siihen mennessä näille nimet. Serkkuni koirasta tuli Tara ja meidän pennusta tuli Ronja. Ronja -nimen lisäksi oli muitakin vaihtoehtoja. Nimiä oli mm. Lilli ja Peppi. Ronja -nimi tuli elokuvasta nimeltä Ronja ryövärin tytär. Kun haettiin pentuja niin kasvattaja oli laittanut muut pennut ja pentujen emän eri huoneeseen eli kun tultiin ovesta sisään niin nämä meidän pennut olivat jo vastassa. Juteltiin vähän aikaa kasvattajan kanssa ja maksettiin pennut. Tämän jälkeen otettiin pennut ja mentiin autoon. Ronja oli mun sylissä kokomatkan ja Tara oli serkkuni sylissä. He veivät minut ja Ronjan kotia sekä tulivat itse vähäksi ajaksi istumaan meidän luokse. Kun päästin Ronjan tutustumaan niin ensimmäinen mitä Ronja meni tutkimaan oli meidän kissa nimeltä Seppo. Piti myös ekana iltana käydä salaa maistelemassa kissan ruokaa ja tottakai jokaisella lelulla piti leikkiä. Ronja sopeutui aika äkkiä. Ronjasta paljastui muutaman päivän aikana utelias, leikkisä ja iloinen pentu, joka oli aina tutkimassa kaikkea. Ronja aina yritti saada meidän kissaa mukaan leikkimään, mutta tämäkin jäi vain yritykseksi.
Vihdoin oli sen ensimmäisen rokotuksen aika. Mummuni kanssa käytettiin Ronjaa ekoilla rokotuksilla. Ronja ei meinannut itse osata kävellä ovesta sisään vaan jarrutteli, joten se sitten piti kantaa sinne. Paikassa ei ollut ketään ja jonkun piti olla meitä ennemmin, muttei hän ollut saapunut paikalle, joten päästiin sitten suoraan huoneeseen. Nostettiin Ronja pöydälle ja eläinlääkäri tutki sitä. Ronja oli kaikin puolin terve. Ronjaa jännitti kauheasti ja sitten kun laitettiin rokotus niin Ronja vinkaisi. Ronja oli rokotuksen jälkeen aika rauhallinen, mutta kun oltiin kotona oltu jonkinaikaa niin Ronja oli taas oma energinen itsensä. Äiti käytti jossain vaiheessa Ronjaa eka kertaa koirapuistossa ja siellä oli ollut kuulemma Ronjan lisäksi muutama muu koira, joiden kanssa Ronja oli tullut hyvin toimeen. Tämän jälkeen Ronja ei pahemmin puistossa käynyt. Ronja vaan kasvoi ja kasvoi.. Ajatuksia, joita päässäni tällöin liikkui oli "Ihan vastahan se oli pieni pentu", "Miten se aika noin äkkiä meni"... Ronja ei koskaan tuhonnut pentuna mitään eikä sillä mennyt edes kauaa, kun se oppi sisäsiistiksi. Kun Ronjalle alkoi kertyä ikää niin se ei enään hyväksynytkään muita koiria vaan se rähisi niille. Vieraita ihmisiä kohtaan siitä tuli hieman arka ja epävarma. Kaikki ongelmat ilmestyi, kun Ronja läheni sitä kahta vuotta. Ronjalla menee oma aikansa, että se tulee toimeen ihmisen kanssa. Joillakin ihmisillä menee muutama minuutti niin ne on jo Ronjan kanssa parhaita kavereita ja joillain sitten menee vähän kauemmin, mutta yleensä Ronja tulee aika äkkiä toimeen vieraan ihmisen kanssa, jos tämä ei koe häntä uhkaavaksi. Yleensä meillä käyneet vieraat leikkivät Ronjan kanssa ja antavat tälle herkkuja.
Kun Ronja oli jotain 8kk-1,5 vuotta (tarkkaa ikää en muista) niin sen kanssa kävi pieni onnettomuus. Ronja lenkillä sai nykästyä hihnan katki ja lähti juoksemaan jonkun auton perään, jolloin kävikin niin, että Ronja juoksi liian lähelle ja oikeanpuoleinen etutassu osui auton renkaaseen. Ronja säikähti kauheasti ja juoksi pois siitä tilanteesta. Huusin Ronjan perään, mutta koira ei kuunnellut vaan juoksi pois. Kun menin kotiin niin huomasin, että Ronja oli juossut siitä tilanteesta suoraan kotia omaan häkkiin. Ronja nilkutti hieman, muttei sen vakavempaa onneksi ollut käynyt. Tästäkin tilanteesta selvittiin säikähdyksellä. Tämän tilanteen jälkeen Ronjalla on jäänyt kammo autoihin eli lenkillä se aina yrittää kiertää autot mahdollisimman kaukaa.
Nyt Ronja ei käyttäydy yhtä pahasti kuin nuorempana.. No onhan Ronjalla jo ikää se 5 vuotta ja kohta se onkin 6 vuotta. Ronja on edelleen energinen, leikkisä ja hieman utelias. Se tutkii innoissaan kaikkea ja se tykkää käyttää nenäänsä. Ainoa piirre, mikä Ronjan luonteeseen ilmestyi iän tullessa on epävarmuus. Ronja on itsepäinen koira, jolla on valikoiva kuulo. Jääkapin ja vinkulelut se ainakin kuulee.. mutta sittenkun käskee sen tehdä jotain niin sitten ei kuunnella. Ronja tekee käskyt vain jos on esim. nakkeja tai lelu tarjolla, muuten sitä ei saa millään tottelemaan. Vaikka Ronja ei olekaan mistään helpoimmasta päästä oleva koira niin se on silti koko perheelle hyvin tärkeä. Ronja asuu siis isäni luona ja on isäni luona ainoa koira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti