Olin siis viikonloppuna Oulun kansainvälisessä näyttelyssä. Näyttelyyn meiltä oli ilmoitettu kaks koiraa: Aino ja Saiko. Lauantaina oli Ainon kehä. Sunnuntaina oli sitten Saikon kehä. Tuli viikonlopun aikana nähtyä paljon koiria, joista oon unelmoinu. Viikonloppun aikana ihastuin englanninspringerspanieleihin, mudeihin, shetlanninlammaskoiriin, tervuihin ja schapendoeseihin. Oli myös muitakin kivoja rotuja, mutta näihin ihastuin kaikista eniten!
Ainon kehä oli numeroltaan kahdeksan ja keeshondit pääsivät kehään suunnilleen kello 13:00. Ennen kehää Ainon kanssa treenattiin, annoin sille vettä ja sitten käytiin kävelemässä. Kun kehät alkoivat niin ensin oli urokset ja sen jälkeen oli NUO -luokan nartut. Sen jälkeen oli AVO -luokka, jossa Aino oli. Aino oli kehänsä ainoa eli yksin juostiin Ainon kanssa kehässä. Arvostelua en ulkoa muista, mutta arvostelussa oli paljon kehuja. Kuulemma ainut huono puoli Ainossa oli se, ettei tuomarin mielestä koiralla ollut tarpeeksi lihaksia eli tavoitteeksi nuosi se, että Ainon kanssa aletaan treenaamaan kunnolla lihaskuntoa niin koira on hyvässä kunnossa ensi vuotta varten. Aino sai siis ERI:n ja oli luokkansa paras. Hyvin Ainolla meni ja tämä tulos on tällä hetkellä kaikista parhain. Kehän jälkeen käytiin ostaa Ainolle violetin väriset pehmustetut valjaat. Valjaiden merkkiä en muista. Ainon ja mun kehästä ei ole yhtään kuvaan, koska äiti unohti ottaa kuvia.
Saikon kehä oli numeroltaan kymmenen ja bordercolliet pääsivät kehään joskus 11-12 välissä. En tarkkaan muista, mutta joskus silloin ne pääsi. Ennen kehää äiti kävelytti Saikoa ja antoi sille vettä. Uroksia olisi ollut kaksi, mutta toinen uros ei ollutkaan paikalla, joten Saiko oli kehänsä ainut bordercollie uros. Tuomarin mielestä Saiko oli kuulemma liian lihava. Saikolla kyllä tuntuu kylkiluut juuri ja juuri. Saa siltä ehkä vähän painoa pudottaa, muttei liikaa. Vaikka Saiko on bordercollieksi hieman korkea niin tuomarin mielestä se oli juuri sopivan kokoinen. Saiko sai ERI:n. Tämän jälkeen katottiin bortsut loppuun ja äiti ihastui harmaavalkoiseen bordercollienarttuun. Kun kehät olivat ohi niin lähettiin Saikolle katsomaan pantaa. Äiti halusi Saikolle kuristuspannan ja sellaisen hän löysikin myyjän avustuksella. Panta ei ollut liian pieni eikä liian iso, ei ollut liian ohut eikä liian paksu.. Se oli juuri sopiva Saikolle.
Loppuun muutama kuva muiden koirista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti