Uimassa (video)

Neljän koiran kuulumiset

Pitkästä aikaa taas postausta! Mä olin ihan vasta viikon Ruotsissa lomalla, jonka takia blogiin ei oo tullut postauksia. Koirista kukaan ei ollut mun mukana Ruotsissa eli mulla oli koiraton loma. Kun kotia pääsin ja kuulin muiden ihmisten sekä koirien kuulumisia.

 

Aino oli käynyt steriloitavana Oulussa. Ekana päivänä Ainolla pidettiin kaulusta. Ainoa ei ollut haava edes paljon kiinnostanut eikä se koske edes siihen niin ei pidetä tarpeellisena pitää sitä. Leikkauksen jälkeen Aino on syönyt huonosti ja kakkaaminen koiralta ei oo onnistunut, kun on käynyt kipeää. Koiralla on myös ollut maha ihan sekaisin ja jouduttiin leikkamaan koiran perästä karvat lyhyeksi, ettei sitten karvat ole ihan ripulissa. Ainolla on kahden viikon juoksukielto eli siinä ajassa se ei saa juosta yhtään. Aika vaikeaa se on Ainolle, kun tuo tykkää niin juosta ja vetää kunnon rallia aina pihalla, mutta ensi viikon tiistaina pääsee taas juoksemaan. Kun tulin matkalta niin oon Ainon kanssa kerrannut perusjuttuja: istu, maahan, seiso... En oo siltä enempää vaatinut, mutta sitten kun se saa taas juosta niin alkaa harjoittelemaan paikallaoloa ja luoksetuloa, jossa se sitten pääsee juoksemaan.

 

Rico on kasvanut viikon aikana hurjasti! Korkeutta tulee lisää, paino nousee ja pentukarvakin alkaa jo kohta olla vaihtumassa. Rico on ollut kans vähän nirso ruuan suhteen, kun se haluaa nimenomaan syödä herkkuja eikä mitään muuta, mutta nälän tullessa se onneksi syö. Kun tulin matkalta niin oon Ricon kanssa leikkinyt ja tuntuu, ettei tältä pennulta energia ikinä lopu... Se vaan jaksaa ja jaksaa juosta.. Sitten kun tulee sisälle niin riehuu edelleen, vaikka ulkona tulikin juostua monta tuntia. Välillähän Ricolla oli muutaman minuutin juomataukoja, jolloin se taas jatkoi. Rico kävi eilen myös uimassa, mutta suurimmaksi osaksi tää vaan leikki kaikella mitä löysi.

 

Ronja on alkanut yhtäkkiä laihtumaan. Ronja on kyllä normaalisti syönyt, mutta silti se vaan laihtuu. Ei olla syystä varmoja, mutta ainakin tällähetkellä epäillään Ronjalla olevan matoja. Tarkoitus olisi sitten käydä hakemassa Ronjalle matolääkkeet ja kokeilla, että auttaako. Ronja ei millään suostu kyllä matolääkkeitä syömään niin joudutaan luultavasti väkisin sille ne syöttämään. Edes herkkuihin piilottaminenkaan ei auta, sillä se ei silloin edes koske siihen herkkuun.. ruokaan sekoittaminenkaan ei auta, koska se ei sitten suostu sitä ruokaa syömään..

 

Saiko on tällähetkellä laihutuskuurilla. Näyttelyissä tuomarikin oli sanonut, että Saiko on liian lihava. Saikon ruoka-annoksia ollaan pienennetty ja sitten tietenkin lenkkeillään enemmän  sekä käydään monesti uimassa. Saiko on voinut hyvin eikä sillä oo ollut mitään. Saiko siis myös kävi eilen polskimassa ja otin siitä videopätkiä, joista olis tarkotus seuraavaan postaukseen koota joku pieni mukava video.

 

Ensi viikon maanantaina ollaan viikoksi menossa mökille koirien kanssa, joten aattelin viikon ajan videoida noita koiria ja tehdä blogiin jonkun mökkireissuvideon, josta sitten näkee paremmin, että mitä koirat on mökillä touhunnut.

 

Ronja - Tarina pennusta aikuiseksi

Vuonna 2010 syyskuun neljäs päivä syntyi yhdeksän pentua, joista neljä oli valkoisia ja 5 ruskea-valkoisia. Pennut syntyivät sukulaisten tuttujen tyttärelle ja suurin osa pennuista vielä etsi kotia. Isäni oli melko varma, että otetaan tästä pentueesta meille pentu. Pikkuveljeni pääsi katsomaan pentuja serkkuni kanssa, kun pennut osasivat jo kävellä. Pikkuveljeni sai olla valitsemassa, että mikä niistä yhdeksästä pennusta tulee meille. Ainoa ehto oli, että pennun tulee olla sukupuoleltaan narttu. Serkkuni otti perheensä kanssa samasta pentueesta pennun, joka oli väriltään valkoinen ja sukupuoleltaan narttu. Meille valikoitui samasta pentueesta pentueen vanhin valkoinen, joka oli siis sukupuoleltaan narttu. Pennulle emme olleet vielä päättäneet nimeä eli se oli vielä tässä vaiheessa nimetön. Pentu oli luonteeltaan hieman arka ja koko sen ajan, kun veljeni oli serkkuni kanssa katsomassa pentuja niin se istui kasvattajan sylissä. Veljeni halusi valkoisen ja tää tais olla ainoa jäljelle jäänyt valkoinen narttu, joten se valikoitui meille. 

Marraskuun alussa tuli eteemme pennun hakeminen. Lähdin serkkuni, tätini ja tätini miehen kanssa hakemaan näitä kahta pentua, joista toinen oli meidän. Oltiin jo päätetty siihen mennessä näille nimet. Serkkuni koirasta tuli Tara ja meidän pennusta tuli Ronja. Ronja -nimen lisäksi oli muitakin vaihtoehtoja. Nimiä oli mm. Lilli ja Peppi. Ronja -nimi tuli elokuvasta nimeltä Ronja ryövärin tytär. Kun haettiin pentuja niin kasvattaja oli laittanut muut pennut ja pentujen emän eri huoneeseen eli kun tultiin ovesta sisään niin nämä meidän pennut olivat jo vastassa. Juteltiin vähän aikaa kasvattajan kanssa ja maksettiin pennut. Tämän jälkeen otettiin pennut ja mentiin autoon. Ronja oli mun sylissä kokomatkan ja Tara oli serkkuni sylissä. He veivät minut ja Ronjan kotia sekä tulivat itse vähäksi ajaksi istumaan meidän luokse. Kun päästin Ronjan tutustumaan niin ensimmäinen mitä Ronja meni tutkimaan oli meidän kissa nimeltä Seppo. Piti myös ekana iltana käydä salaa maistelemassa kissan ruokaa ja tottakai jokaisella lelulla piti leikkiä. Ronja sopeutui aika äkkiä. Ronjasta paljastui muutaman päivän aikana utelias, leikkisä ja iloinen pentu, joka oli aina tutkimassa kaikkea. Ronja aina yritti saada meidän kissaa mukaan leikkimään, mutta tämäkin jäi vain yritykseksi. 

Vihdoin oli sen ensimmäisen rokotuksen aika. Mummuni kanssa käytettiin Ronjaa ekoilla rokotuksilla. Ronja ei meinannut itse osata kävellä ovesta sisään vaan jarrutteli, joten se sitten piti kantaa sinne. Paikassa ei ollut ketään ja jonkun piti olla meitä ennemmin, muttei hän ollut saapunut paikalle, joten päästiin sitten suoraan huoneeseen. Nostettiin Ronja pöydälle ja eläinlääkäri tutki sitä. Ronja oli kaikin puolin terve. Ronjaa jännitti kauheasti ja sitten kun laitettiin rokotus niin Ronja vinkaisi. Ronja oli rokotuksen jälkeen aika rauhallinen, mutta kun oltiin kotona oltu jonkinaikaa niin Ronja oli taas oma energinen itsensä. Äiti käytti jossain vaiheessa Ronjaa eka kertaa koirapuistossa ja siellä oli ollut kuulemma Ronjan lisäksi muutama muu koira, joiden kanssa Ronja oli tullut hyvin toimeen. Tämän jälkeen Ronja ei pahemmin puistossa käynyt. Ronja vaan kasvoi ja kasvoi.. Ajatuksia, joita päässäni tällöin liikkui oli "Ihan vastahan se oli pieni pentu", "Miten se aika noin äkkiä meni"... Ronja ei koskaan tuhonnut pentuna mitään eikä sillä mennyt edes kauaa, kun se oppi sisäsiistiksi. Kun Ronjalle alkoi kertyä ikää niin se ei enään hyväksynytkään muita koiria vaan se rähisi niille. Vieraita ihmisiä kohtaan siitä tuli hieman arka ja epävarma. Kaikki ongelmat ilmestyi, kun Ronja läheni sitä kahta vuotta. Ronjalla menee oma aikansa, että se tulee toimeen ihmisen kanssa. Joillakin ihmisillä menee muutama minuutti niin ne on jo Ronjan kanssa parhaita kavereita ja joillain sitten menee vähän kauemmin, mutta yleensä Ronja tulee aika äkkiä toimeen vieraan ihmisen kanssa, jos tämä ei koe häntä uhkaavaksi. Yleensä meillä käyneet vieraat leikkivät Ronjan kanssa ja antavat tälle herkkuja. 

Kun Ronja oli jotain 8kk-1,5 vuotta (tarkkaa ikää en muista) niin sen kanssa kävi pieni onnettomuus. Ronja lenkillä sai nykästyä hihnan katki ja lähti juoksemaan jonkun auton perään, jolloin kävikin niin, että Ronja juoksi liian lähelle ja oikeanpuoleinen etutassu osui auton renkaaseen. Ronja säikähti kauheasti ja juoksi pois siitä tilanteesta. Huusin Ronjan perään, mutta koira ei kuunnellut vaan juoksi pois. Kun menin kotiin niin huomasin, että Ronja oli juossut siitä tilanteesta suoraan kotia omaan häkkiin. Ronja nilkutti hieman, muttei sen vakavempaa onneksi ollut käynyt. Tästäkin tilanteesta selvittiin säikähdyksellä. Tämän tilanteen jälkeen Ronjalla on jäänyt kammo autoihin eli lenkillä se aina yrittää kiertää autot mahdollisimman kaukaa.

Nyt Ronja ei käyttäydy yhtä pahasti kuin nuorempana.. No onhan Ronjalla jo ikää se 5 vuotta ja kohta se onkin 6 vuotta. Ronja on edelleen energinen, leikkisä ja hieman utelias. Se tutkii innoissaan kaikkea ja se tykkää käyttää nenäänsä. Ainoa piirre, mikä Ronjan luonteeseen ilmestyi iän tullessa on epävarmuus. Ronja on itsepäinen koira, jolla on valikoiva kuulo. Jääkapin ja vinkulelut se ainakin kuulee.. mutta sittenkun käskee sen tehdä jotain niin sitten ei kuunnella. Ronja tekee käskyt vain jos on esim. nakkeja tai lelu tarjolla, muuten sitä ei saa millään tottelemaan. Vaikka Ronja ei olekaan mistään helpoimmasta päästä oleva koira niin se on silti koko perheelle hyvin tärkeä. Ronja asuu siis isäni luona ja on isäni luona ainoa koira. 

Oulun kansainvälinen 9.7-10.7

Olin siis viikonloppuna Oulun kansainvälisessä näyttelyssä. Näyttelyyn meiltä oli ilmoitettu kaks koiraa: Aino ja Saiko. Lauantaina oli Ainon kehä. Sunnuntaina oli sitten Saikon kehä. Tuli viikonlopun aikana nähtyä paljon koiria, joista oon unelmoinu. Viikonloppun aikana ihastuin englanninspringerspanieleihin, mudeihin, shetlanninlammaskoiriin, tervuihin ja schapendoeseihin. Oli myös muitakin kivoja rotuja, mutta näihin ihastuin kaikista eniten!

Ainon kehä oli numeroltaan kahdeksan ja keeshondit pääsivät kehään suunnilleen kello 13:00. Ennen kehää Ainon kanssa treenattiin, annoin sille vettä ja sitten käytiin kävelemässä. Kun kehät alkoivat niin ensin oli urokset ja sen jälkeen oli NUO -luokan nartut. Sen jälkeen oli AVO -luokka, jossa Aino oli. Aino oli kehänsä ainoa eli yksin juostiin Ainon kanssa kehässä. Arvostelua en ulkoa muista, mutta arvostelussa oli paljon kehuja. Kuulemma ainut huono puoli Ainossa oli se, ettei tuomarin mielestä koiralla ollut tarpeeksi lihaksia eli tavoitteeksi nuosi se, että Ainon kanssa aletaan treenaamaan kunnolla lihaskuntoa niin koira on hyvässä kunnossa ensi vuotta varten. Aino sai siis ERI:n ja oli luokkansa paras. Hyvin Ainolla meni ja tämä tulos on tällä hetkellä kaikista parhain. Kehän jälkeen käytiin ostaa Ainolle violetin väriset pehmustetut valjaat. Valjaiden merkkiä en muista. Ainon ja mun kehästä ei ole yhtään kuvaan, koska äiti unohti ottaa kuvia.

Saikon kehä oli numeroltaan kymmenen ja bordercolliet pääsivät kehään joskus 11-12 välissä. En tarkkaan muista, mutta joskus silloin ne pääsi. Ennen kehää äiti kävelytti Saikoa ja antoi sille vettä. Uroksia olisi ollut kaksi, mutta toinen uros ei ollutkaan paikalla, joten Saiko oli kehänsä ainut bordercollie uros. Tuomarin mielestä Saiko oli kuulemma liian lihava. Saikolla kyllä tuntuu kylkiluut juuri ja juuri. Saa siltä ehkä vähän painoa pudottaa, muttei liikaa. Vaikka Saiko on bordercollieksi hieman korkea niin tuomarin mielestä se oli juuri sopivan kokoinen. Saiko sai ERI:n. Tämän jälkeen katottiin bortsut loppuun ja äiti ihastui harmaavalkoiseen bordercollienarttuun. Kun kehät olivat ohi niin lähettiin Saikolle katsomaan pantaa. Äiti halusi Saikolle kuristuspannan ja sellaisen hän löysikin myyjän avustuksella. Panta ei ollut liian pieni eikä liian iso, ei ollut liian ohut eikä liian paksu.. Se oli juuri sopiva Saikolle.

Loppuun muutama kuva muiden koirista

Taas yksi mätsäripäivä takana!

Oltiin sunnuntaina 3.7 Ainon kanssa mätsäreissä. Oli vähän huono ilma, sillä välillä tuli vettä ja välillä taas ei. Pystytettiin äitin kanssa lähelle kehiä teltta, jossa oltiin Ainon kanssa ja odoteltiin meidän omia vuorojamme. Ilmoitin siis Ainon kahteen kehään, Juniorhandler kehään ja isojen aikuisten kehään. Ensimmäisenä vuorossa oli Juniorhandler kehä. Aino meni todella hyvin. Kun pudotettiin ihmisiä pois, mutta meitä ei pudotettu.. Kun ihmisiä oli pudotettu niin jouduttiin vaihtamaan koiria. Tähän en ollut yhtään varautunut eikä mulla ikinä oo sujunu yhteistyö muiden koirien kanssa eikä siis nytkään sujunut.. Kun oltiin vaihdettu koirat takaisin niin sitten alkoi palkintojen jako. Me oltiin juniorhandler kehässä Ainon kanssa neljänsiä. Hyvähän sekin tulos on! 

Ja heti perään alkoi isojen aikuisten kehä. Kun mentiin kehään niin Ainoa ei paljon jaksanut kiinnostaa vaan se katteli ympärilleen kokoajan, mutta ihan hyvinhän meillä meni, kun saatiin tästäkin kehästä punainen nauha. Sen jälkeen mentiin telttaan ja Aino sai juoda. Jätin Ainon äitini kanssa telttaan ja mentiin Ricon kanssa katsomaan kehiä. Muutama ihminen tuli kysymään Ricon ikää ja rotua sekä rapsuttelivat sitä. Rico nautti rapsutuksista! Rico sai myös haistella toisen koiran kanssa. Pikkumies oli ihan innoissaan, vaikka aluksi jännitti, kun oli niin paljon ihmisiä ja koiria. Mentiin sitten jonkunajan päästä Ricon kanssa takaisin telttaan ja ei mennyt kauaa, kun värikehät alkoivat. Odotettiin Ainon kanssa kehän laidalla, että siniset olivat menneet ja sitten asteltiin itse kehään. Aino tällä kertaa kuunteli ja se meni todella hyvin. Kun alettiin taas pudottelemaan koiria niin ajattelin, että meidät pudotetaan heti ensimmäisenä, mutta kappas.. ei pudotettukkaan! Vielä juostiin pari kertaa ympäri ja sitten oli taas palkintojen jako. Minä ja Aino oltiin neljänsiä myös tässäkin kehässä eli me saatiin tältä mätsärireissulta kivasti palkintoja.

Saatiin Ainon kanssa mm. pokaali, ruusuke, namitasku, kakkapussipidike, mulle karkkia, mulle hajuvesi, iso koiratarra, matkavesikuppi, pieni patukka.... ja olikohan niitä muita.. Syksyllä on sitten seuraavat mätsärit, johon osallistutaan Ricon ja Ainon kanssa.

Ronjan kanssa veneilemässä

Tänään käytiin veneilemässä ja Ronja pääsi pitkästä aikaa mukaan. Lähettiin joskus aamupäivästä veneilemään kohti saarta nimeltä Röyttä. Veneessä Ronja ramppas ees taas. Kävi välillä sisällä ja sitten meni ulos haistelemaan ilmaa. Tällä venereissulla Ronja näki yhteensä kolme koiraa ja kaikki olivat saksanpaimenia. Kaksi niistä oli mulle tuttuja, kun oon Ainon kanssa puistoillut niin ollaan sitten nähty noita kahta saksalaista. Ronja lopulta rauhottui ja makasi sisätiloissa sekä odotti, että ollaan perillä.

Mentiin Röyttään vaan paistamaan pihviä ja muutama makkara. Sillä välin me Ronjan kans käytiin kuvailemassa ja muuten vaan käveltiin. Käytiin myös eräällä leikkiveneen luona, jolla oli nimikin. Tämän veneen nimi oli Röyttä Roope. Tää leikkivene siis oli maalla eikä vedessä. Käytiin katselemassa tätä venettä ja sitten lähdettiin sinne missä oli muutkin. Yhdessä vaiheessa käytin Ronjaa rannalla juomassa, kun oli kuppi jäänyt kotia ja ei ollut mitään astiaa tai sellaista, josta se voisi juoda. Iskän kanssa pidennettiin toisella narulla Ronjan hihnaa, joka ei kyllä ollut mikään kovin hienon näköinen. Hihna oli siis jostain kestävästä narusta tehty, jossa oli aika paljon solmuja, mutta se on ainut hihna tällä hetkellä mikä Ronjalla on, koska Ronjalla oli mennyt toinen hihna rikki. Kun oltiin kuvailtu ja kävelty niin aloin itse syömään niin Ronja vähän kerjäs. Iskän kaveri anto sille vähän jotain syömistä ja Ronja tykkäs, vaikka nirso koira onkin. 

Kun oltiin lähdetty tältä saarelta niin vietiin vene paikoilleen laiturille. Laitoin Ronjan yhteen rinkulaan kiinni, että voidaan aukaista laiturin portti ja viedä kaikki muut tavarat autoon. Kun kaikki tavarat oli viety niin iskä otti Ronjan irti siitä rinkulasta ja käytti sitä uimassa. Ronja heitti tänään talviturkin pois.