Mätsäreissä

Oltiin Ainon kanssa sunnuntaina 22.05. mätsäreissä täällä meidän omalla paikkakunnalla, Iissä. Ilmottautuminen alkoi kello 12:00 ja loppui 13:00, jolloin kehät alkoivat. Kehiä oli kolme; pienet koirat, isot koirat sekä sekarotuiset (ja veteraanit). Pienet pennut oli pienten kehässä pienten aikuisten kanssa ja isot pennut oli isojen kehässä isojen aikuisten kanssa. Vaikka pennut olivat aikuisten kanssa samoissa kehissä niin ne olivat ennen aikuisia ja niistä valittiin sitten parhaat pennut.

Kun pennut olivat menneet niin alkoivat aikuisten kehät. Ooteltiin Ainon kanssa, että tuomari sanoisi meidän numeromme (312), että me pääsisimme kehään. Pitkän odottelun jälkeen oli meidän vuoro. Meidän parina oli snautseri. Kun juostiin niin Aino yritti haistella maata, joten kaikki nämä, joissa piti juosta niin meni aivan pieleen. Aino kyllä seisoi hyvin ja antoi katsoa hampaat, mutta juokseminen... Vaikka juokseminen ei mennytkään kauhean hyvin niin saatiin punainen nauha.

Sitten taas odotettiin tätä punaisten kehää.. Ensin loput koirat kävivät sen pariosuuden ja sen jälkeen alkoi sinisten koirien kehä, jonka jälkeen sitten oli punaisten kehä. Mentiin numero järjestykseen. Koiria oli niin paljon, että piti jakaa kahteen osaan eli ensin toinen puolisko juoksi ympäri ja sitten toinen. Kun oltiin juostu niin tuomari alkoi tiputtelemaan koiria.. Minä ja Aino tiputtiin. Vaikka ei päästy neljän parhaan joukkoon niin tämä mätsärireissu teki Ainolle hyvää. Samalla saatiin vähän kokemusta sekä treeniä heinäkuun näyttelyyn. Saas nähdä, miten siinä näyttelyssä sitten menee.

Miten minusta tuli koiraharrastaja?

Otsikko jo kertookin postauksen aiheesta eli miten ihmeessä minusta tuli koiraharrastaja. Koirien kanssa olen harrastanut jo pari vuotta eli en kovinkaan kauaan, mutta tässä postauksessa kerron, miten/ kuinka kaikki alkoi.

 

Kun synnyin meillä oli dobermanni nimeltä Tatra. Siitä ajasta en muista mitään. Tatra jouduttiin lopettamaan silloinkun olin itse suunnilleen vuoden. Olen vain nähnyt kuvia, missä olin Tatran kanssa. Tiedän vain minkä näköinen tämä koira oli ja voin sanoa, että Tatra oli upean näköinen koira. Kun olin jotain 5-vuotta niin meille tuli alaskanhusky Riki. Äiti oli tällöin aloittamassa uutta harrastusta; valjakkoajoa. Kun oli kulunut n. vuosi Rikin tulosta niin meille muutti siperianhusky Hukka. Ennenkuin Hukka tuli meille niin käytiin äitin kanssa katsomassa huskypentuja, mutten kuitenkaan itse ollut tietoinen, että meille tulisi siitä pentu. Kun Hukka kasvoi niin äiti kävi aina talvisin reellä ajamassa. Itse olin monesti istumassa kyydissä. Yhdessä vaiheessa meille tuli siperianhuskypentue emon kanssa hoitoon. Muistan, kun kävin niitä aina ihastelemassa ja pidin niitä sylissä. Ne olivat aivan ihania. Tästä pentueesta jäi muuten meille pentukin, pentu nimeltä Sepe. Sepe tuli meille kolmanneksi valjakkoon. Sepen tulon jälkeenkin käytiin katselemassa huskypentuja, muttei neljättä valjakkokoiraa meille muuttanut. Kun koirille tuli ikää niin niiden välillä alkoi syntyä jonkinverran tappeluja (kaikki oli siis uroksia). Kerrankin tuli tappelu, jossa yhdellä koirallamme oli korva ihan veressä. Tällöin päätimme sitten, että joistakin on pakko luopua, sillä ne eivät tulletkaan enään kovin hyvin toimeen keskenään. Riki sai uuden kodin ja Sepe palautui kasvattajalle. Hukkakin yritettiin palauttaa kasvattajalle, mutta kävikin niin, että se tulikin meille takaisin, sillä se ei tullut siellä muiden koirien kanssa toimeen.

 

Hukasta tuli meidän ainoa koira. Käytin Hukkaa monesti lenkillä. Sitten tuli päivä, jolloin vanhempani muutti erilleen. Hukka tietenkin muutti äidin mukana. Jonkinajan päästä isäni luo muutti saksanpaimenmix Ronja. Kävin Ronjan hakemassa tätini ja serkkuni kanssa, jotka olivat myös ottamassa samasta pentueesta pentua. Ronjaa käytin monesti lenkillä ja leikin sen kanssa. En muista, että olisin sille montaakaan temppua opettanut, mutta pari perustemppua opetin; istu, maahan, tassu... Jonkinajan päästä äitini luo muutti bordercollie Saiko. Muistan, kun kävin äidin ja mummun kanssa hakemassa Saiko. Paikasta, josta Saiko haettiin niin siellä oli Saikon lisäksi kaksi shelttiä ja bordercollie. Silittelin niitä siellä ja ihastuin yhteen shelttiin täysin! Saiko tuli äitille harrastuskoiraksi. Äiti alkoi käymään Saikon kanssa tokokurssilla. Monesti olin mukana katsomassa, kun äiti treenasi Saikon kanssa.

 

Sitten aloin hypyttämään meidän koiria. Hypytin yleensä koiria kaverin kanssa ja esteet eivät olleetkaan kovin matalia, mutta en hypyttänyt meidän koiria kauaa, kun sain tietää, että mitä voi pahimmassa tapauksessa käydä. Kävin monesti Ronjan, Hukan ja Saikon kanssa agilityradalla harjoittelemassa. Kävin siis tietenkin kaikkien kanssa eri päivänä ja eri aikaan. Yhesti kävin isän ja sukulaisteni kanssa eräällä pariskunnalla kylässä, joilla oli Ronjan isä ja hieman pienempi koira. Kun kuulin, että tämä pieni koira oli myynnissä niin aloin puhua isäni kanssa siitä, että voisiko tämä muuttaa meille. Kun oltiin puhuttu ja mietitty niin meille sitten muutti tämä kyseinen pieni koira eli japanese chin nimeltä Tico. Ticon kanssa kävin myös monesti agilityradalla ja aloimme käymään koirapuistossa. Jossain vaiheessa äitini mies otti meille pittbulmix Yaron. Yaro kerkesi asua meillä jonkinaikaa, kunnes se alkoikin hyökkiä mun ja veljeni kavereiden päälle sekä muiden koiriemme päälle, jolloin se myytiin uuteen kotiin ainoaksi koiraksi.

 

Tico muutti yhdessä vaiheessa isäni sedälle, sillä vaikka kuinka yritettiin niin Ronja ei hyväksynyt tätä. Vaikka Tico ei asunutkaan meillä niin kävin sitä monesti lenkittämässä. Jonkinajan päästä tämä setä myikin Ticon toiselle, joka oli myös meidän tuttu. Kun Facebookkiin ilmestyi ryhmä nimeltä Iin Koirarainerit niin innoistuin harrastamaan koirien kanssa. Kävin Saikon kanssa niissä treeneissä ja opin paljon uutta. Kotona opetin samoja juttuja myös Ronjalle ja Hukalle. Myöhemmin aloin käymään Hukan kanssa aikalailla säännöllisesti koirapuistossa ja oli kiva katsoa, kun Hukka tuli niin hyvin muiden kanssa toimeen. Joskus käytin myös Saikoakin koirapuistossa leikkimässä muiden koirien kanssa. Kotona treenasin lähes päivittäin kaikkien koirien kanssa tokoa. Mikään muu harrastus ei minua silloin kiinnostanut.

 

Sitten tuli päivä, jolloin Hukka myytiinkin uuteen kotiin, sillä se ei oikein tykännyt mun nuorimmaisesta veljestä, joka on todella vilkas. Vuonna 2015 sain joululahjaksi oman harrastuskoiran, keeshondin nimeltä Ainon. Ainon kanssa alettiin heti harjoittelemaan temppuja. Käytiin myös treeneissä ja koirapuistossa. Kesällä käytiin myös kerran mätsäreissä ja parissa näyttelyissä. Innostuin tällöin enemmän koirista. Ainon kanssa aloitettiin tokon ja rally-tokon harrastaminen sekä alettiin pyörimään näyttelyissä ja mätsäreissä. Tällöin musta tuli koiraharrastaja.

 

Ainon kanssa treenailua

Tiistaina kävin Ainon kanssa treeneissä. Kun saavuttiin Ainon kanssa treenipaikalle niin lähdettiin ensimmäiseksi kävelemään metsäpolulle, ettei sitten kesken treenien tarvitse lähtä käyttämään Ainoa jossain pissalla. Käveltiin metsäpolkua pitkin jonkinaikaa, kunnes käännyttiin kävelemään takaisin päin, ettei myöhästytä treeneistä. Kun kaikki treenaajat olivat paikalla niin aloitettiin treenaaminen. Ensiksi mentiin kaikki rinkiin ja jokainen yksitellen kävi koiransa kanssa kiertämässä muut koirakot. Aino meinas yhdessä vaiheessa lähtä haistelemaan toista koiraa eikä sitä oikein kiinnostanut herkut.. Vaikka Ainoa ei kovin paljon kiinnostanut niin yritettiin kiertää siltikin nämä kaikki koirat ilman, että se jää haistelemaan ketään. Kun kaikki olivat kiertäneet niin oltiin edelleen ringissä ja juostiin koirien kanssa ringissä niinkuin näyttelyissäkin yleensä tehdään. Tämän jälkeen valittiin parit ja tehtiin niin, että nämä parit kohtaavat koiriensa kanssa ja koirien tulisi istua kiltisti sivulla, kun omistajat puhuvat vähän aikaa keskenään, kun oltiin puhuttu jonkinaikaa keskenään niin jatkettiin matkaa. Tätä tehtiin pari kertaa. Lopuksi tehtiin niin, että parit vain kävelivät koiriensa kanssa toistensa ohi. Ainon kanssa tämä onnistui tosi hyvin. Aino kuunteli ja istui kiltisti sivulla sekä seurasi hyvin.

 

Pidettiin Ainon kanssa sitten pieni tauko. Annoin Ainolle vettä, että se saisi juoda. Tällöin oli aika kuumakin.. Kun oltiin pidetty jonkinaikaa taukoa niin treenien pitäjä antoi mun ja Ainon kokeilla noutokapulaa. Noutokapula on Ainolle ihan uus juttu. Aino oli ihan alusta asti kapulasta kiinnostunut, mutta se ei oikein aluksi tajunnut ottaa sitä suuhun. Ainaku se otti sen suuhun niin kehuin sitä. Herkkuja ei oikein Ainolle voinut palkkioksi antaa, koska tällöin kapula ei kiinnostanut enään ollenkaan vaan se kokoajan vain odotti herkkuja eikä edes katsonutkaan kapulaan päin.. Vaikka Aino ei niitä herkkuja saanut niin silti se otti sitä välillä suuhun, muttei se ainakaan vielä osaa sitä mulle tuoda, mutta eiköhän se kohta sen opi. Meillä kotona ei oo ainakaan vielä noutokapulaa, mutta sellainen pitäisi Ainolle hankkia. Äitin kanssa jo suunniteltiin tämän kapulan ostoa.

 

 

Sunnuntaina olis sitten Ainon kanssa mätsärit täällä meidän omalla paikkakunnalla eli Iissä. Ootan jo innolla, että päästään Ainon kanssa taas mätsäröimään. Meidän paikkakunnalla näitä ei järjestetä niin useasti ja muualle ei oo aina mahdollisuus mennä.. En oo varma saanko ketään kuvaamaan silloin sunnuntaina meitä, mutta postaus sunnuntaista on kuitenkin tulossa, vaikkei kuvaajaa saataisikaan.



Tervetuloa Rico !

Meille muutti viime sunnuntaina eli äitienpäivänä mun äidille äitienpäivälahjaksi 8vk volpino italianon alku nimeltä Rico. Rico on siis äitini koira, ei minun. Rico tuli meidän äitille harrastuskoiraksi eli kun Rico kasvaa niin sen kanssa olisi tarkoitus alkaa harrastamaan tokoa ja sitten sen kanssa olisi tarkoitus käydä näyttelyissäkin. Kun oon tämän kuuden päivän aika Ricoon tutustunut niin Rico on luonteeltaan todella seurallinen, energinen, iloinen ja eloisa. Rico on sopeutunut meille hyvin. Saiko otti heti pennun hyvin vastaan, mutta Aino ei tykkää yhtään tästä pennusta. Aino ei edes halua olla pennun kanssa samassa huoneessa vaan se menee ihan omatoimisesti eri huoneeseen, jos se näkee pennun, mutta kyllä ajan kanssa Aino tämän pennun hyväksyy. Rico ainakin on yrittänyt tutustua Ainoon, mutta Aino vaan juoksee karkuun..

Kesä tulee!

Oon unohtanut tän blogin ihan kokonaan. Koirat, koulu ja kaverit vieny suurimman osan ajasta niin en oo muistanut sitten kirjoittaa blogiin ollenkaan, mutta nyt kirjoitan kuulumispostauksen! Kirjotan tähän meidän vapusta, tämän viikon treeneistä sekä tämän päivän kuvailuista.

Vappuna olin suurimmaksi osaksi kotona. Illasta leikin Ronjan kanssa pallolla ja otin siitä kuvia. Ronja oli ihan innoissaan, mutta silti jaksoi olla joissakin kuvissa paikallaan. Vappuna oli hyvä ilma niin voitiin olla kauaa ulkona. Illasta satoi hieman vettä, muttei se meitä hidastanut.  Omasta mielestä sain ihan hyviä kuvia, mutta kaikkia kuvia en aio silti tähän laittaa vaan ajattelin laittaa pari kuvaa, jotka onnistui omasta mielestäni kaikista parhaiten.

Tämän viikon tiistaina käytiin Ainon kanssa treenailemassa. Äiti vei meidät treeneihin seitsemäksi ja sitten odoteltiin jonkun aikaa, että porukkaa tulee paikalle. Kun porukkaa oli tullut paikalle niin aloitettiin treenaaminen. Aluksi me treenattiin tokoa. Tokossa me otettiin mm. sivulle tuloa ja seuraamista. Ainoa tahtoi kiinnostaa muut koirat enemmän kuin treenaaminen, mutta kyllä se lopuksi kuunteli ja teki mitä käskettiin. Sitten otettiin maahanmenoa ja hieman paikallaoloa. Aino ei osaa vielä mennä ilman käsimerkkejä maahan eikä se malta oikein olla paikallaan, mutta nämä harjoitukset menivät  omasta mielestä ihan hyvin. Treenien lopussa otettiin hakua. Ihan vain siksi, että kyseisen lajin harrastajat pääsisivät treenaamaan sitä ja lajista kiinnostuneet pääsivät kokeilemaan sitä. Ainon kanssa tämä oli eka kerta, kun kokeiltiin hakua. Aino ei vielä pysy irti sellaisissa paikoissa, missä on muita koiria niin tehtiin tämä sitten hihnassa. Aino ei aluksi tajunnut jutun ideaa, mutta kyllä se lopuksi ainakin vähän tajusi. Aino oli treenien jälkeen vähän väsynyt. 

Tänään kävin Ainon kanssa ottamassa kuvia läheisessä metsässä. Aino osasi olla kuvissa hyvin. Aluksi otin kuvia, kun se oli liinassa ja lopuksi sitten otin siltä liinan pois. Aino ei oikein malttanut olla kuvissa paikallaan vaan se tahtoi lähtä vähän väliä kävelemään muualle. Sain pari hyvää kuvaa ja kyllä pari hyvää kuvaa on parempi kuin ei mitään. Lopuksi otettiin Ainon kanssa vähän tokoa. Sivulle tuloa, seuraamista ja paikallaoloa. Ihan hyvinhän ne meni, vaikka Aino ei jaksanut ollakaan kauaa paikalla. Kuvia tai videoita en saanut meidän treenailuista.